...kesätaukoa pukkaa. Ei jaksa keskittyä kirjoitteluun, kun täytyy päästä ylös, ulos ja puutarhaan! MANSIKANTUOKSUISTA KESÄÄ!

Tavataan taas syssymmällä.

En ole ikinä ollut kotihommien suhteen mikään superviitseliäs touhupersoona, saatika että olisin tuntenut omikseni niin sanottuja "naisten juttuja" - käsitöitä, ruuanlaittoa tms. jne. Vaikka lähisuvussani on useampia innokkaita töitään vertailevia käsityöläisiä ja varsinkin omistautuvia jauhopeukaloita, jotka kokoontuvat mielellään niin sanottuihin joukkoleipojaisiin, en ole koskaan halunnut osallistua näihin aktiviteetteihin. Vierastan tällaista, koska koen mm. ruuanlaiton jotenkin yksityisenä asiana, jota teen mieluummin tyhjässä talossa pimennysverhojen takana... Lisäksi - it's just not me.

Joku saattaa kuitenkin muistaa, että viime keväänä bloginpitoni jäi äkkiä pitkälle tauolle, kun käsittämätön himo kutomiseen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt vanhempainvapaalla ollessani olen sitten yllättäen saanut useita vastustamattomia leipomiskohtauksia, jotka johtavat yleensä jonkinlaisen suklaakakkusen läsnäoloon illallispöydässämme (no jaa, illallinen siis koostuu tuolloin pitkälti juuri tuosta kakkusesta - enhän minä nyt mikään kokkausihme ole sentään).

Kerrassaan outoa. Töissä ollessani en todellakaan harrasta minkäänlaista kokkailua yli pakottavan tarpeen, joka syntyy siitä että PB tarvitsee ravintoa pitkän ja rasittavan työpäivän jälkeen, ja minä olen taloudessamme ainoa joka sellaista osaa kyhätä kasaan. Ja nyt siis olen leiponut kasvavalla innolla ja aina vain haasteellisempia suklaavirityksiä sanotaanko nyt kolmen-neljän päivän välein.

Herää kysymys: tällainenko minä olenkin?

Jos saisin elää elämäni vapaana palkkatöiden ikeestä, olisinko se paljon puhuttu Pullantuoksuinen Äiti?

Omakuvani on todella pahasti säröillä!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ - onhan tätä jo odotettu.

Lämmintä, aurinkoista, grillausta, nähtiin heppa, ja mikä parasta -  tein purkki-istutuksen. Oma saamattomuuteni oli juuri alkanut harmittaa, kun äkkiä lapsi nukahti rattaisiin ja sain tarmonpuuskan.

Saapa nähdä, mitä niistä kasvaa!

Ilokseni huomasin myös, että oikean "ruusutarhamme" ainoa ruusu - alppiruusu - siinnittelee vieläkin hengissä. Ehkä joku päivä jaksan katkoa kuivat oksat sen ympäriltä ja kiinnittää uudestaan irronneen reunusaidan. JOS saadaan lämpimiä säitä.

Ihkua viikkoa!

Pääsin vasta tooodella myöhään koneelle, johtuen prinsessa pikkupirpanan omaksumasta uudesta rytmityksestä, jossa päiväunia ei nukutakaan ennen kello kuuttatoista, ja silloinkin vasta kun päästään ulos kävelylle. Saapa nähdä, miten tämä kehitys jatkuu eli loppuuko päivällä bloggaus nyt kokonaan. Toivottavasti sentään jaksan aina silloin tällöin valvoa kauemmin kuin Keltaruusu. Juuri nyt pitäisi kyllä malttaa mennä nukkumaan. Huomenna tämä kukkuminen kostautuu, uskoisin.

Piti nyt kuitenkin tulla vielä ihmettelemään, miten Hyvä blogi-lätkä lähti kiertoon (ihan hurjaa vauhtia - oi, miten hauskaa!) ja sitten tallettaa tähän tällainen ihku juttu, jonka nappasin Liskonaisen luota yön pimeinä tunteina (siis juuri äsken)!

Tässä se on. Ihana, oi. Kiitos, Liskonaiselle!

Nyt menen oikeasti unten maille. Lämmintä Vappua!

Blogatessa ei voi olla panematta merkille ympäristössä liikkuvien tunnustuspalkintojen kirjoa. Yleensä nämä Blog Award -nimekkeen alle kuuluvat lätkät ovat englanninkielisiä ja leviävät länsimaisesti ajatellen melko laajoillekin alueille. Leviämistä edesauttaa kielimuurit ylittävän yleiskielen käyttämisen lisäksi tietysti myös se, että palkinnon mukana tulee haaste antaa se eteenpäin vähintään viidelle henkilölle. Mutta mistä nuo palkinnot ovatkaan alun alkaen kotoisin?

Joku vain tekee niitä! Tästä havainnosta riemastuneena Ruusutarhan väki sai päähänsä väsätä oman prenikan, joka täten ylpeänä esitetään ja kiertoon annetaan.

Tämä tunnustus lanseerataan suomeksi, koska intertekstuaalisesta luonteestaan johtuen se ei vain toimi muilla kielillä.

HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoittetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!

Ja nyt, trumpettifanfaarin ja rummunpäristyksen saattelemana, haluan ojentaa ensimmäiset tunnustukset seuraaville kolmelle blogille. Olemassaolonne on meidän muiden onni.

BLUE NUN

PERIFERIALIFE - elämää maalla

ALLYN TILITYSNURKKA

Lämmintä ja kevääntuoksuista alkavaa viikkoa!